Jo taas loppujen lopuksi pienet asiat saavat ihmisen hymyilemään. Vietin eilisehtoon flunssaisen ja kuumeisen H:n vierihoidossa. Herran kipeydestä johtuen loikoilimme vaan sohvalla katsellen leffoja. Oli kuitenkin mukava nukahtaa lämpimään kainaloon ja herätä siitä.

Jutustelin tuossa Herttakuninkaankin kanssa puhelimessa. Oli perin mukava kuulla hänen äänensä. Oli juuri töihin menossa ja hieman rankempi viikonloppu on tulossa.

Jotenkin tuli puhetta tästä blogistakin. Tuumasin, että tällainen on olemassa, mutta en aio kertoa hänelle osoitetta. Ettei saa traumoja. Naureskeli, ettei kai tästä moisia tule... Niinpä niin... ei sitä tiiä. Lupasin joskus harkita asiaa. Saapi sitten ihan omalla vastuullaan lueskella näitä. Mie taidan kyll siinä vaiheessa ensin ostaa menolipun Timbuktuun...

Sovimme, että palailemme vielä yhteen työasiaan tässä lähipäivinä. Varoitin myös, että saatan mennä vappuaattona häntä katsomaan. Toivotti tervetulleeksi.

Tänään minun pitäisi tehdä ihan normi kotihommia. Siivoilla ja pestä ikkunoita. Onneksi vielä voin siirtää tuota. Aurinko kun paistaa suoraan suurimpaan osaan ikkunoita. Saan siis tovin vielä laiskotella.

Saattaapi olla, että huomenna menen humppaa katsomaan. Olisi Satulinnassa Taikakuuta ja Varjokuvaa tarjolla. Katsoo nyt saanko autoa ja jaksanko lähteä sinne asti. Vaihtoehtona olisi Mr Finland finaali Helsingissä, mutta jostain syystä motivaatio sinne lähtemiseen on hieman hukassa. Niinpä niin.. tällainen mie olen, mieluummin katselen täysissä pukeissa olevia humppamuusikoita kuin boksereissa hilluvia Mr kandidaatteja.