On taas ollut unirytmit niin päin ahteria ettei pyhä tosikaan. Viime yönä jätin unet kokonaan väliin, kun tuumailin saavani sitten ehtoolla ajoissa unen. Töissä oli perin ikävä olla. Silmät olivat kuin särjellä, ja välillä tärisin kuin jossain horkassa. Aivotoiminta oli miltei miinuksen puolella. En tiedä saivatko armaat työtoveri mitään tolkkua pitämästäni pienestä ohjelmakoulutuksesta. Saimme ainakin joulutiedotteen sen lomassa tehtyä.

Niiden tiedotteiden tulostaminen ei sitten meinannutkaan onnistua. Työmaamme monitoimihärveli oli hieman yhteistyöhaluton. Kysyin ensiapuohjeita eräältä huoltomieheltä, mutta ne eivät auttaneet. Sitten kilautin Xeroxin tekniseen tukeen, jota kautta nuo  huoltokutsutkin kulkevat. Siellä puhelimeen vastaili neitonen, joka tuntui olevan sitä mieltä, ettei zombieblondilla ole työmaalla muuta tekemistä kuin ryhtyä leikkimään itse huoltomiestä. "Vetelet niitä tikkuja edestakaisin kymmenen viisitoista kertaa. Sitten avaat sivuluukun ja vedät sieltä esiin sen..." Jaa täh. Sain pari tikkua kynsien alle raapiessa päätäni. Tuo puhelinpalvelun neitonen käski alkaa siivoilemaan sellaista kohtaa koneesta, mihin huoltomiehet ovat kieltäneet koskemasta. Ja onhan siellä kissaa suuremmat varoitustarratkin asiasta. Varmistin asian, ja sain käskyn todellakin mennä mikrokuituliinan kanssa pyyhkimään sitä. *huokaa* Tein vielä sitä, tätä ja tuota. Operaatioon meni kaikkiaan aikaa rapiat parikymmentä minuuttia, sitten väsyneissä aivoissa napsahti. Mikä ihmeen huoltomies minä olen?! Minä olen pieni tyhmä blondi, jolle tekniset laitteet ovat harmi.

Kysyin yllättävän ystävällisesti, että olisiko mitenkään mahdollista saada sitä huoltokutsua tehtyä, kun minulla olisi muutakin tekemistä. Oikeasti ei kyllä ollut, mutta noita hommia varten meillä on huoltosopimus heidän kanssaan. Reilun tunnin päästä sitten huoltomies saapuikin, ja totesi että värikaseteissa on häikkää. Jopa siinä yhdessä uudessa, jonka olin tänään juuri koneeseen vaihtanut. Hän vaihtoi loputkin värikasetit, ja pienoisen fiksaamisen jälkeen saikin tulostusjäljen paremmaksi. Kaupan päälle sain mukavan juttutuokion. Mukavaa sakkia nuo Xeroxin huoltomiehet. En ole ikävää yksilöä tainnut vielä tavatakaan.

Tuossa vaiheessa päivää alkoi olemaan entistä zombiempi olo. Päätin istahtaa koneen ääreen ja olla tekevinäni töitä. Ainoa vika hommassa oli se, että yks kaks säpsähdin hereille. Olin siis torkahtanut istualteni tuossa koneen äärellä. Näinkin näköjään voi oikeasti käydä. Olisi ollut perin noloa herätä vaikkapa pomon tönimiseen.

Vihdoin kun pääsin kotiin, päätin yrittää pysytellä hereillä yhdeksään kymmeneen asti. Ja pah. Simahdin sohvalle hieman seiskan jälkeen odotellessani kotimaisten saippuaroskan alkamista. Heräilin sitten siihen kun puhelin soi ruhoni alla. Älkää edes kysykö miten se sinne oli päätynyt. Viisi puhelua näytti olevan tullut jo aikaisemminkin, mutta niistä minulle ei ollut minkään valtakunnan havaintoa. Ja nyt sitä sitten valvotaan taas. Ei kivaa.

On tässä per... olevassa vuorokausirytmissä se hyvä puoli, että jaksan huomenna kukkua, jos menen katsomaan Karvahemmoa. =) Pitäisi saada itsensä kuitenkin ihmiseksi ennen sitä. En mie sinne viitsi lähteä ihan zombiena.