Olen tässä jo kohta viikonpäivät ihmetellyt erään immeisen käytöstapoja, tai paremminkin niiden puutetta. Eräs mukavalta vaikuttanut, ihan hyvännäköinenkin nuori mies (onko tuo nyt sit 24 tai sinne päin) oli lupautunut minulle aveciksi viime perjantaina olleeseen tapahtumaan. Asiasta kun ensimmäistä kertaa keskustelimme, herra ilmoitti, että lähtee sinne seurakseni erittäin mielellään.

Noh, perjantai oli hieman  hässäkkäinen päivä. Juoksentelin pitkin pääkaupunkimme keskustaa hoidellen asioita ja asian viertäkin siinä sivussa. Ilta tuli, ja myös avecini saapui paikalle. Hän tuli myöhässä, mutta vaikutti olevan tästä perin pahoillaan. Oli kuulemma jumahtanut ystäviensä luo aloittelemaan. Ei siinä mitään, sattuuhan näitä joskus itsellekin. Alku sujui suht mukavasti. Paikalla tuossa tilaisuudessa oli mun ystäviäni, kavereitani, asiakkaitani, yhteistyökumppaneita ja paljon muuta sakkia. Siinä sitten jutustelin vuoroin seuralaiseni kanssa, ja vuoroin sitten turisin muiden ihmisten kanssa. Esittelin toki häntäkin näille ihmisille. Turisemisen ja parin viinilasin välissä hoidin muutaman pienen työasian.

Kyseisessä tapahtumassa oli myös tietynlaista järjestettyä ohjelmaa. Ohjelman alkaessa avecini kysyi kohteliaasti sopiiko minulle, että hän seuraa ohjelmaa hieman sivummalta. Lavan edessä kun oli jonkun verran väkeä, ja minun oli kuitenkin pakko mennä sinne. Eipä siin hittoakaan. Ei sitä tarvitse seuralaisenkaan aivan varjona seurata, joten sanoin asian olevan ok. Toki oletin, että näen hänet sitten myöhemmin. Ohjelmaan tuli tauko, ja etsiskelin sitten seuralaistani. Sälliä ei löytynyt. Ajattelin blondina, että kenties hän on toiletin puolella tai jonkun kulman takana, josta en ollut huomannut vielä kurkistaa. Laitoin hänelle tekstiviestin, jossa kysäisin missä herra piileskelee. Hetken päästä puhelimeni piippasi saapuneen viestin merkiksi. Avecini ilmoitti, että oli joutunut äkkiä poistumaan paikalta tapaamaan ystäviään naapurikuppilaan. Ilmoitti, että tulee aivan pian takaisin. Hampaat irvessä menin katsomaan ohjelman loppuun. Show:n jälkeen sälliä ei vieläkään näkynyt. Hän ilmoitti taas, ett tulee aivan kohta. Yritin soittaa, ei vastausta. Hetken päästä joku hänen kaverinsa soitti, ja yritti selittää jotain mistä en saanut kunnolla selvää. Avauduin tuolle henkilölle kuitenkin hyvistä tavoista, ja siitä, että tämä eräs oli itse lupautunut olemaan seuralaiseni, joten homma sopisi hoitaa sen mukaisesti. Odottelin tovin, ja sitten paloi blondin käämit. Ilmoitin viestillä, että ei tarvitse tulla.

Luvassa olisi ollut kunnon bileet. Otsaani oli kuitenkin tuossa kasvanut sellainen kolmi ja puolimetrinen miehistä elintä muistuttava kasvain, joten katsoin paremmaksi poistua paikalta, ja olla pilaamatta muiden iltaa. Jalat rakoilla raahustin itseni hotellille, keräsin tavarani, ja taapersin Kamppiin odottamaan bussia, jolla pääsisin kotiin asti. Ei ollut itkukaan kaukana. Kauniisti sanottuna tunsin itseni hieman noloksi, loukatuksi ja ja...

Lauantaina oli toiset bileet. Ne sujuivat paremmin. Sällistä ei kuulunut pihaustakaan. Ei kuulunut soittoa, tekstiviestiä eikä mailia. Mielestäni anteeksipyyntö olisi ollut paikallaan. Sunnuntain ratoksi avauduin hänelle sähköpostin välityksellä. Maanantaina aamulla minua odotti sähköpostissa maili, jossa herra pyyteli anteeksi. Tyyliin: "Käyttäydyin aika törkeesti siinä, mutt tosiaan en ehkä aivan tajunnu sitä et se ois ollu sulle niin tärkeetä mun olla siellä... Vielä kerran hirveesti anteeksi! Toivoisin, että voitais vielä olla ystävii (jos nyt tän jälkeen enää haluut olla)." Samaisessa viestissä herra ehdotteli, että soitellaan keskiviikkona. Mulle kuitenkin tuli kyseisenä ehtoona vieras, jonka aikana en tahtonut tuollaista asiaa alkaa setviä, joten sovimme tekstiviestein, että soittelemme torstaina. Noh, eilinen tuli ja meni. Ja arvatkaapa kaksi kertaa onko sällistä nyt kuulunut pihaustakaan?! Aivan oikein. Ei sitten yhtään mitään.

Ei jösses. Ja sälli vaikutti aiemmin niin fiksulle ja mukavalle, ja nyt sitten käyttäytyy noin. On kuin mikäkin aivoton idiootti, joka ei koskaan ole kuullutkaan hyvistä käytöstavoista. Ensinnäkin, jos lupautuu jonkun seuralaiseksi, niin perkele siellä sitten ollaan. Ainakaan paikalta ei häivytä vaivihkaa takaviistoon vasempaan vetämään kolmen promillen koomat kavereiden kanssa. Jos tilanne tuntuu tukalalle, niin aikuisen ihmisen pitäisi kyetä kysymään toiselta edes muodon vuoksi, että pahastuuko tämä jos poistuu. Mutta ei. Tää ottaa vaan ja katoaa, ja kun yritän saada selitystä, niin kaverit soittaa. Muistaakseni joskus teininä kaverit selitteli puolesta, mutta näin eivät toimi aikuiset ihmiset!

Ja jos jotain luvataan, niin ne lupaukset sitten pidetään. Ei olisi ollut niin iso vaiva tosiaan soittaa eilen. Tai edes laittaa sitten tekstiviestiä, että käykö joku toinen päivä. Mutta tämä  herra vain leikkii mykkäkoulua. Muistaakseni sekin on sitä teinitoimintaa.

Osaan minäkin vittumainen olla, jos tarve niin vaatiin. Laitoin tänään hänelle tekstiviestiä, että tahtooko  hän selvittää asiaa tänään puhelimessa, vai sitten joskus myöhemmin, kun töiden takia päädymme samaan aikaan samaan paikkaan. Saas nähdä kumman herra valitsee... Mikäli hänelle on  yhtään itsesuojeluvaistoa, niin puhelimeni tai skypeni kilahtaa saapuvan puhelun merkiksi tänään.

Hän ei tunne minua niin hyvin, että tietäisi, etten todellakaan unohda tuollaisia asioita. Mä en välttämättä sano rumasti, kun asian voi niin monilla tavoin tehdä selväksi. Voin esimerkiksi viedä hänelle Käytöksen kultaisen kirjan lahjaksi. Siinä hän saa sitten työkavereilleen selitellä, ett mistä syystä sellaisen herralle kiikutan. Minulla on nyt tiettyjä pieniä suunnitelmia tuon tulevan tapaamisemme varalle. Hah. Siinäpähän sälli näkee, että blondille ei vittuilla!

Hmm... millaisenkohan sanktion sitä mahtaisi saada, jos hutmaisi tuollaista huonotapaista miehenkuvatusta käytöksen kultaisella kirjalla päähän?