Huomaa kyllä, että olen pari viikkoa tehnyt töitä ns normaalilla rytmillä. Nyt kun olisin saanut nukkua rauhassa, heräsin kuitenkin perin ajoissa. Nyt sitten ihmettelen, että mitä tekisin. Tässä joutilaisuudessa on se huono puoli, että pienessä mielessä pyörii miljoona ajatusta.
Sain eilen jo pari suukkoa ja halausta. Lisäksi tuo mies soitti pari kertaa töistä. Aiemmin hän soitteli sieltä useamminkin päivän/ehtoon/yön aikana. Laitoin hänellekin viestin, että nyt hyvin ymmärtää kuinka paljon nekin minulle merkitsevät. Ensimmäisen puhelun jälkeen olin kuin teinityttö. Hymyilin kuin Hangon keksi.
Niin se vain on, että parempi/hyvä olo on ennen kaikkea kiinni niistä pienistä asioista. En minä ainakaan kaipaa kuuta taivaalta, vaan välittämistä, hitusen hellyyttä, muutaman kauniin sanan, ja läheisyyttä. Niin kuin Yölinnun kappaleessa lauletaan: "Eivät suuret sanat mahdu pieneen sydämeen. Pienet teot niistä sillan onneen teen. Ota minut syliin, ollaan hiljaa vaan, muuta tuskin tarvitaan."
Sinut tahdon kokonaan
(Hold you til' the end)
(säv., san. Dee Adam, Jane Dobbins, Carl Utbult
suom. san. Janne Raappana)
enää yksin en voi olla, nyt mä tiedän sen
sua kaipaan, mulle taivaan tuot mun sydämeen
minä vannon: en mä koskaan luotas mee
sinun vuokses teen kaiken minkä teen
ja en luovuttaa voisi milloinkaan
sinut tahdon kokonaan elämääni jakamaan
mä en luovuttaa voisi milloinkaan
kaikki muu pois katoaa kun sun vierees tulla saan
sinut tahdon kokonaan
sinut tunnen kun silmät suljen sua miettien
kauneimpaan uneen vaivun, sinä täytät sen
vaikka tiedän ettei helppoo kaikki oo
sinun vuokses mun sydän palakoon
ja en luovuttaa...
olet tärkein päällä maan
sinua yli kaiken rakastan
ja en luovuttaa...
...sua yli kaiken rakastan
