Mulla on tässä jo tovin ollut kaamea talokuume. Tahtoisin vihdoin OMAN pysyvän kodin. Siis ihan oikean kodin, en mitään hiivatin kämppää tai toisten nurkkia, vaan paikan, jota oikeasti voisi kutsua kodiksi. Joka olisi minun näköiseni ja oloiseni, ja saisin vaikka piirrellä kukkasia seiniin, jos minusta sattuu sille tuntumaan.

Suuri haaveeni on saada joskus iso talo keskeltä ei mitään. Joku vanha kartano, tai muu vastaava rakennus. Janakkalassa näyttäisi olevan yksi sellainen myynnissä tällä hetkellä. Uteliaat voivat kurkistella sen tuolta. Pari gargoylia räystään reunalle vahdiksi, ja ai jai... Mutta tuollaisen ihanuuden aika ei ole vielä. Ensinnäkään hinnan puolesta tuollaisesta on nyt aivan turha haaveilla. Toisekseen voisi iskeä hippasen yksinäinen olo tuon kokoluokan huushollissa.

Joku sellainen 4-5 huonetta ja keittiö talo olisi aika jees. Täällä on tällä hetkellä parikin potentiaalista myynnissä. Hinnat liikkuvat 110.000-130.000 euron välillä. Eipä ole tilillä sitäkään, ja lainaa on turha mennä itkemään. Pitänee taas tänään viedä keno ja huomenna lotto, jos vaikka Veikkaus ystävällisesti tahtoisi avittaa minua tuon talon hankinnassa. Saisin vihdoin oman työhuoneen, askartelunurkan, ja kenties jopa oman pimiön.

Pimiöstä tuli mieleeni, että kaivoin tuossa armaan filmirunkonikin naftaliinista. Olen nyt pari päivää kuvaillut mustavalkoista, ja ensi viikolla menen tutustumaan kameraseuran pimiöön. On meillä töissäkin kaksikin pimiötä, mutta veikkaisin saavani olla tuolla paremmin rauhasa.

En ole ainakaan 10 vuoteen kehittänyt itse ensimmäistäkään filmiä, enkä ole kuviakaan tehnyt kuin pari hassua kertaa. Hyvin näytti tuossa kuitenkin ainakin fotogrammien teko onnistuvan, kun tässä töissä testailin kuvapapereiden ja kemioiden hengissä oloa. Kai se taito on tuonne alitajuntaan jäänyt sitten...

Tässä on alkanut mielessä kummittelemaan entistä enemmän myös se oma näyttely. Ehkä sen takia tahtoisin tuon oman pimiönkin, että saisin rauhassa toteutella itseäni. Voin tännekin sitten skannailla jotain kuvatuksia, kunhan nyt niitä pääsen tekemään. Eilen availin sanaista arkkuani tuosta näyttelyvisiosta erään paikallisen näyttelypaikan johtajalle. Hän lupasi käydä kurkistelemassa hieman ottamiani kuvia, ja ajattelin kerätä hänelle niitä vielä levyllekin. Saas nyt nähdä sitten mitä hän tuumii niistä... Ei voi kuin odottaa.