On tää nyt kans. Meinaa sitten vielä iskeä mustat sukatkin tähän kaaokseen. Mä luotan toiseen kuin seinään, kunnes mun luottamus petetään, tai annetaan suuri syy epäillä. Tällä hetkellä olen vainoharhaisen mustasukkainen, mutta yritän olla näyttämättä sitä H:lle. *takoo päätään tiiliseinään*

Täytynee huomenissa kysyä siltä, että miltä siitä tuntuis ajatus siitä, että mie panisin jotain muuta. Tuo mies kyllä sanoo, ettei sillä ole ollut/ ole ketään muuta, eikä ole ketään kiikarissakaan. Mie vaan epäilen... Kai se tekee, kun aikasta lennosta mekin toisemme löysimme. (Btw.. eksämme olivat myös tovin yhdessä. Se suhde tosin päättyi kuukauden- parin jälkeen.)

Mie en tiiä oikein mistään mitään. Tuntuu yhdelle vuoristoradalle tämä. Aamusta ehtoopäivään itkeä tillitin silmiä päästäni. Sitten kun H heräili, alkoi olo helpottaa. Vietimme suht mukavan ehtoon mm katsellen leffaa. Sain hymyjä, pienen naurun, helliä silityksiä, halauksen, ja pari suukkoakin.

Jotenkin sen kyllä huomaa, ettei tuo mies todellakaan ole varma ajatuksistaan. Välillä näkyy sitä normaalia miestä, hellää, ihanaa ja välittävää, taas välillä se tuijottelee jonnekin kaukaisuuteen silmät harmaina.

Jos tänne eksyy vahingossa joku urospuolinen varattu mies lueskelemaan näitä, niin kertokaapa millaisia viettelyitä toivotte omalta puoliskoltanne. Suomeksi ideoita mitä hiivattia voisin tehdä?!