Tuumailin tässä, että josko onnistuisin näkemään Karvahemmon tällä tai ensi viikolla. Olisi mukava nähdä tuota immeistä taas pitkästä aikaa. Laitoinkin hänelle viestiä, että mitä jos ilmaantuisin perjantaina paikalle.

Olemme tavanneet töidemme kautta. En tiedä olisinko tavannut häntä koskaan ilman niitä. Eli siinä mielessä nuo työmme ovat hyvä asia. Välillä kuitenkin hieman harmittaa varsinkin hänen työnsä. Moni asia olisi yksinkertaisempaa ilman niitä.

En muuten hetkeäkään kadehdi hänen tai kenenkään hänen kollegansa duunia. On kuulemma taas ollut viime aikoina hippasen raskaampaa. Ympärillä on myös kuulemma pörrännyt vääränlaisia immeisiä väärillä motiiveilla. Ei heitä kiinnosta tuo ihminen oikeasti, vaan hänen roolinsa. Perseestä tuollainen suomeksi sanottuna.

Ai niin, otus sanoi tuossa vastausmailissa, että voin mennä paikalle, mutta hän ei lupaa mitään. Pistin sit hänelle päin, ettei mulla ole kuin yksi ainoa toive/pyyntö. Kun osutaan nenäkkäin, niin ei olisi niin kuin minä olisin pelkkää ilmaa. Se tuntuis liian paskamaiselle. Siihen huomaamiseen kun riittää pieni tervehdys tai yksi hymy.

Laitoin myös, että hän voi ihan vaan mulkoilla, tai hymyillä. Näyttää kieltä tai irvistellä. Hän voit koska tahansa haluta mun seuraani, istua metrin päässä tuijottamassa, jutella niitä näitä tai tilittää aatoksiaan,  tulla lähelle ja olla siinä  hiljaa tai ihan mitä vaan. Sen ei tarvii kuin kertoa se mulle, jos seuraani haluaa. Mutta ei sen tarvii tehdä yhtään mitään mun kanssani, edes vaihtaa noita maileja, ellei itse niin halua. Mä jätän pallon ihan hänelle. Muistuttelin häntä myös siitä minkä takia ylipäätänsä muistan häntä välillä viesteillä ja maileilla. Saas nyt sit nähdä mitä tuo pallolla tekee...