Siinä netin tutkailun lomassa M lähestyi mua messengerissä. Oli pitkästä aikaa todella mukava juttutuokio hänen kanssaan. Meidän tuttavuudellamme oli aikasta erilainen alku... Muistan varmasti loppuelämäni, mille tuo mies näytti kun ensimmäisen kerran hänet näin. Reippaasti yli vuosi sitten menin asioimaan erääseen paikalliseen liikkeeseen, ja häkellyin aivan täysin. Liikeessä seisoi raamikas, pitkätukkainen mies, jolla oli korvakoruja, sormuksia ja puku päällä. Mä häkellyin aivan täysin. Tuijottelin tovin todennäköisesti vielä monttu auki tuota ilmestystä. Ystävättäreni kertoi hieman myöhemmin päivällä kuka kyseinen henkilö oli. Sen verran voimakkaan vaikutuksen tuo otus oli tehnyt, että päätin lähestyä häntä mailitse silläkin uhalla, että hän vetää herneet nenään. Mutta eipä vetänyt herneitä ei. Olemme siitä lähtien olleet epäsäännöllisen säännöllisesti yhteydessä, ja voisi sanoa meistä tulleen ystäviä.
Kävin ehtoosta työmaalla kääntymässä, ja siellä tuli mieleeni Karvahemmo. En tiedä edes miksi. Kunhan vaan taas pöllähti jostain. Mieleeni muistui, että hän on kohta tulossa tänne lähimaastoon, ja päätin muistaa häntä tekstiviestillä. Pienimuotoisen kirjeenvaihdon yhteydessä sovimme, että yritämme tavata joulukuun puolella. Hihii... tuskin maltan odottaa. =)
Työmaalta poikkesin paikalliseen ostoskeskuksen tapaiseen katsomaan kiinalaisia tansseja. Ensimmäisessä tanssiesityksessä kaksi neitiä tanssi viuhkojen kanssa. Oli sekin ihan mukava, mutta... Sitten vauhtiin pääsivät nuoret miehet, jotka saivat mut hymyilemään hangonkeksinä. Tai Shin Mun seuran sällit esittivät leijonatanssin eli eräänlaisen kiinalaisen lohikäärmetanssin. Se oli aivan mainio! Lohikäärme hyppi ja loikki. Se heilutteli välillä häntäänsä, iski silmää ja velmuili muutenkin. En ole pitkään aikaan nähnyt esitystä, joka olisi saanut minut yhtä lyhyessä ajassa noin hyvälle tuulelle.
Tässäpä teillekin pieni makupala tuosta lohikäärmeestä.
