Olen tässä huuto.nettiä selaillessani jäänyt tuumimaan muutamia asioita. Ensinnäkin onko se niin vaikeaa laittaa tuotteita oikealle osastolle? Mikä riivatun pakko sitä on tunkea Kalevala korujen joukkoon kaikki ruåttalaiset viikinki-korut, kalevalan tyylisinä kaikki rihkama joka ei ole kalevalaa nähnytkään sekä kaiken maailman pussukat, rasiat ja roskat? Eikö esim Viking-koruja voisi laittaa ihan kiltisti sinne osioon muut jalometallikorut? Tai laittaa rihkamia ihan rihkama- osastolle. Ehei, se nyt olisi aivan liian yksinkertaista. Kultakorujen osastolla otsikko antaa tuotteen nimeksi naisten kultainen sormus. Sen kun klikkaa auki, niin hupskeikkaa... selityksessä lukee ei aitoa kultaa. Jos se ei ole aitoa kultaa, niin ainakin blondin logiikalla se on rihkamaa, ja taas tuote on väärällä osastolla. Samoin siellä saattaa olla kullan värisiä, hopeakoruista löytyy hopeanvärisiä... pirskatti, rihkamaa kaikki tyynni ellei leimoja korusta löydy. Laittakaa ne sinne rihkamaosastolle siis.
Rihkamakoruista puheen ollen. En ole koskaan pitänyt rintamerkkejä (siis näitä bändien sun muiden kuvilla varustettu pyöreitä merkkejä) koruina. Kertokaa ihmeessä, jos joku teistä lukee ne koruiksi. Ja perustelkaa myös tuo mielipiteenne. Minäkin haluan tietää millä logiikalla ne voi niiksi lukea. Huutiksessa on tällä hetkellä rihkama-osiossa 4510 tuotetta. Teen haun sanalla rintamerkki. Osumia löytyy 3353, ja miltei kaikki nuo ovat rihkamassa. Voi argh! Minä haluaisin katsella sieltä aivan jotain muuta. Itse kun luen rihkamaan kaikki muut korut paitsi jalometalleista ja pronssista tehdyt korut. Niistäkin löytyy joskus nättejä... Ja itse käytän rihkamakoruja myös materiaaleina omiin askarteluihini.
Ties kuinka monen korun otsikossa lukee ihana, upea, mahtava, erikoinen jne. Erikoisissakin saattaa olla sellaisia koruja, jotka ovat ihan tuiki tavallisia. Esimerkiksi erikoiset kalevala korvakorut nimikkeen takaa saattaa löytyä KK:n eniten myydyn korumallin eli Kuuttaren korvakorut. Ovatpa todella erikoiset. Eikö nuo maininnat voisi mitenkään jättää pois? Antakaa ihmisten itse arvioida onko koru heidän mielestään upea tai ihana. Itse ainakin olen huomannut, että jos 100:ssa tuotteessa lukee joku noista kommenteista, niin 99 niistä on mielestäni aivan kamalia. Enää en viitsi kaikkia edes avata.
Eikö muuten tuotteen otsikossa/nimessä voisi kertoa jotain itse tuotteesta. Onko se niin vaikeaa kirjoittaa t-paidan sijasta vaikka vihreä t-paita kuvalla? Tai naputella sinne kaulakorun sijasta vihreäkivinen kaulakoru tai hopeinen riipus kirkkailla kivillä? Kirjoittaa pelkän sormus sanan sijasta pronssinen vanha kuvioitu sormus?
Aikaisemmin muotisana oli retro. Miltei mitä tahansa värikästä roskaa sai kaupaksi, kunhan muisti lisätä sanan retro. Retro paita, joka ei tuota tiettyä aikakautta ollut nähnytkään. Nyt muotisanana on vintage. Vintagella minä käsitän lähinnä 50- luvun romanttisen tyylin. Wikipediassa asia määritellään näin. Kun retro nimellä myytiin varastoista kaikki 1970 luvun roska, niin nyt vintagena myydään kaikki 1980-luvun ryönät. Argh! Samoin esimerkiksi Pilgriminä myydään ties mitä kaikkia hilipatihittaa pukukoruja, vaikka asiaa tuntevat tietävät Pilgrimin pukukorujen olevan arvokkaampia kuin monet muut vastaavat.
Yksi mitä jaksan hämmästellä säännöllisesti ovat toimitus/postikulut. Jos tuotteen lähtöhinta on 0 eikä sillä ole hintavarausta, saattavat toimituskulut olla silti vaikkapa 5 euroa. Ja kyseessä on tuote, joka tuleepi ihan kirjekuoressa. Tottahan nuo kuplamuovikuoret maksavat, mutta aikasta hehtaarikokoisen saa jo 4:llä eurolla. Ja kuinka moni on valmis maksamaan kahden euron pienestä korusta, tai pienestä korusatsista toimituskuluja sen vitosen verran? Posti toi minulle taannoin 1,1 kiloa korunraatoja. Tuon paketin toimituskulut olivat 7,40 euroa.
Suhteellisuuden tajua toivoisin myös hinnoitteluun. Käytetyistä tuotteista pyydetään samaa kuin uusista. Joskus kaupasta saa samaisen tuotteen jopa halvemmalla kuin mikä hintapyyntö on. Tätä samaa ilmiötä voi muuten tarkkailla myös miltei millä tahansa kirpputorilla. Virttyneellä t-paidalla saattaa olla hintapyytönä 8e. Olisi mukava tietää millä logiikalla tuo hinta on päätetty. Silläkö, että samainen paita maksoi uutena 10 vuotta sitten 130 markkaa. Sinänsä kuka olisi maksanut silloin perus t-paidasta 130 markkaa? Rikkinäisestä tai rihkamakorusta hintapyyntö saattaa olla 15-20 euroa. Miksi? Selittäkää pienelle tyhmälle blondille? Rihkamakoruja saa uutena samalla rahalla. Jalometallikoruissa ymmärrän vielä, että ne voidaan hinnoitella romukullan hinnan mukaan. Rikkinistä hopeakoruilla saattaa hintaa olla 10e. Hmm... romuhopeasta maksetaan päivän kurssin mukaan 19 centtiä grammalta, eli hippasen menee ymmärryksen yli nuo pyynnöt.
Nyt sitten joku ihmettelee mikä pakko minun on tuolla huutiksesssa ja kirppareilla käydä, jos kerran näin paljon ärsyttää. Ihan siksi, että niistä vielä onneksi tekee myös niitä löytöjäkin. On olemassa ihmisiä, jotka ovat sisäistäneet kirpputorien perimmäisen idean, eli tarjota mahdollisuus kierrätykseen. Toisen roska voi olla toisen aarre.
Kuten esimerkiksi nämä...
Eli jokunen minun viime aikaisista kirppis ja huutis löydöistäni...
