Kerronpa tähän nyt tarinankin parin vuoden takaa...
Ystävättäreni oli töissä löytöeläintalossa. Hän soitteli minulle, että huolinko kotihoitoon pari pientä kisuvauvaa. Lupasin, mutta samalla mietin että kuinka nuo toiset karvaiset mahtavat pieniin tulokkaisiin suhtautua. Kaikki sujui onneksi hyvin.
Suuri yllätys oli kuitenkin se, että koiristamme tuo nuorin päätti ryhtyä keinoemoksi kissavauvalle. Jos pentu meni väärään paikkaan varamamma kantoi hänet hellästi takaisin ns pesään. Varamammalta alkoi jopa tulla maitoa, ja hän imetti tuota pienokaista. Vaikka kisukin on jo aikuinen, niin yhä tuo koiruus suhtautuu kovin hoivaavasti häneen, käy esimerkiksi tarkistelemassa äännähdyksistä, että onko joku hätänä. Lisäksi nuo pesevät toisiaan, nukkuvat vieretysten jne.
