Kuten ehkä eilen monet havaitsivat, keli oli aikasta jännittävä etten sanoisi. Lunta tuprutti taivaan täydeltä. Tie oli paikoitellen perin liukas ja pöperöinen.

Tässäpä näkymää pääkaupunkiseudulta... Tuossa vaiheessa menomatkalle oli onneksi jo voiton puolella, ja pahin lumisade hellittänyt.


Harvemmin tulee ajeltua moottoritiellä viittä-kuuttakymppiä. Eilen se oli aiheellista, sillä eteen päin ei nähnyt juurikaan. Varsinkaan, jos eteen sattui kuorma-auto tai rekka höttö lunta pöllyttämään. Penkan puolella näkyi useita autoja. Osa lipsahtanut sinne nätimmin, osa pahemmin...

Saimme matkalle kuitenkin hämmästellä lotolla ajajia. Kuten sanottu, eteen päin ei nähnyt juurikaan, mutta silti ohitsemme singahteli useampiakin vatasia. Miksi ihmeessä ihmishengillä pitää tehdä veikkausta? Eikö näillä kenelläkään käynyt mielessä, että lumi pilven takana saattaa olla vastassa vaikkapa puoliksi penkkaan jumahtanut auto tai joku hieman rauhallisemmin ohittava? Vaikka kerran olisi tuuria, niin ei se ikuisesti jatku.

Aivojen käyttö on yhä sallittua, mieluummin pakollista...