Olen aiemmin ollut suht allerginen niin tuolle Big Brotherille kuin monelle muullekin kotimaiselle reality-sarjalle. Julkisuudenhakuiset tyrkyt tahtovat oman varttinsa (tai hieman pidemmän pätkän) televisiossa, ja kun eivät sitä muuten saa, hakeutuvat johonkin tv-ohjelmaan.

Suomen huippumalli haussa oli kuin mikäkin halpakopio alkuperäisestä. Viikkokilpailut puuttuivat, ja tehtäviä näytettiin jotenkin vähemmän kuin alkuperäisessä Tyra Banksin tähdittämässä versiossa. Tuota kilpailua seurasin töihini liittyvistä syistä jokusen jakson.

Suomen unelmien poikamiestä katsoin jakson vai kaksi, ja totesin kiitti mulle riitti. Mistä ihmeestä casting-porukka olikaan löytänyt niin kattavan otoksen aivottomia kanoja. En oikein jaksa uskoa, että Anttikaan tahtoisi elää elämäänsä sellaisen kanssa. Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että ensivaikutelmahan saattaa pettää... On olemassa se pieni mahdollisuus, että edes osa neideistä olisikin elävässä elämässä ihan mukavia ja fiksuja, mutta hyvin se oli kadotettu ohjelmamateriaalia leikatessa.

Idolssista olen katsonut alkukarsintoja. Tuntenut myötähäpeää ja nauranut kippurasta ihmisten hölmöydelle. Aina näemmä riittää niitä, jotka elävät kuvitelmissa siitä, että osaavat laulaa, vaikka musiikillisia lahjoja on saman verran kuin naapuripellolla laiduntavalla mansikilla. Iso paha Jone-Setä kertoo totuuden ja sitten itkeä nillitetään, että traumoja tuli, vaikka on itse väen vängällä ohjelmaan mukaan annettu. Buhuu, todellisuus on joskus julmaa.

Maajussille Morsianta tunnustan katsoneeni. Se sentään tuntuu sopivan suomalaiseen televisioon oikeasti hyvin. Senkin toteutuksesta tosin olisi hieman toivomisen varaa. Kakkoskausi kun tuntui olevan hieman ontuva ensimmäiseen verrattuna. Saas nähdä mille vaikuttaa parin viikon päästä alkava kolmas kausi.

Suomen pelkokerrointa on pakko myös katsoa jokunen jakso. Pitäähän se nähdä kuinka hyvä ohjelmaformaatti jälleen kerran raiskataan.

Siitä tulikin mieleeni, että kuinka moni muistaa suomalaisversion Selviytyjistä? Mielestäni se on yksi epäonnistuneimmista yrityksistä. Tosin jos mietitään, että kehäkolmosen sisäpuolelta olevat ihmiset vietäisiin oikeasti korpeen vailla sähköä, juoksevaa vettä ja muita ns ylellisyyksiä, niin itku, parku ja traumojahan siitä tulisi. Se kun on niiiiin vaikeaa poimia marjoja tai sieniä ruoaksi, käydä kalassa ja sytyttää vaikkapa nuotio tai takkatuli. Eihän siitä voi selvitä hengissä. (Voisin avautua pitkänkin pätkän uusavuttomuudesta, mutta jätän sen toiseen postaukseen.)

Toissa vuoden BB:sta tiedän millaiset tapaukset olivat loppumetreillä mukana. Viime vuonna katsoin millaista väkeä taloon menee ja pari jaksoa sieltä täältä, kun oli koukuttuneiden ystävien seurassa pakko.

On nyt sitten ollut perin outoa seurata todella tiiviisti Isonveljen valvoman talon touhuja. Jos joku tässä traumoja nyt saa, niin se olen minä. Sen verran olen masokisti, että katson kyllä tuota niin pitkään kuin eräs on talossa. Kai minä tästä hengissä selviän. Toivottavasti ainakin.