Jopas oli herätys tänään. En tiedä montako kertaa aamuinen "vieras" oli soittanut ovikelloa, mutta minulla ei ole mitään havaintoa niistä. Tosin se on sellainen ääni, että jos olen umpiunessa, niin harvoin moiseen herään edes. Heräsin siihen, kun tajusin jonkun avaavan kämpän oven. Silmät sikkarassa huutelin oven avaajaa odottamaan hetken, että sain edes jotain noin suunnilleen säällistä päälleni. Zombiena sitten hiippailin kurkistamaan, että mitä tapahtuu. Putkimieshän siellä oli. Nyt on taas yksi asia lisää kunnossa tuolla keittiössäni eli vettä tulee ja menee.

Sen verran ajassa taaksepäin, että viikonloppu meni mukavasti. Lauantaille sain iloisen yllätyksen. Rakkaani sai yllättäen vapaapäivän, joten vietimme mukavaa kotoehtoota saunan, hyvän ruuan ja leffojen parissa.

Edit... lisätäänpä tänne kuva, kun viikonloppuna nuorempi koiruutemme heittäytyi sylikoiraksi...


Ja pieni kissapeto testasi uudet peitot...



Sitten takaisin kotijuttuihin. Lupasin tuossa taannoin pistää makuuhuoneen verhotankosysteemistä jossain välissä kuvan. Ja tässäpä se nyt vihdoin on.



Eli putkea joka on ketjuilla kiinni katossa. Idea tähän tuli tuolta teatterimaailmasta, jossa verhojen ripustukselta vaaditaan hieman järeämpiä ratkaisuja. En vieläkään ymmärrä, minkä ihmeen takia joku aikaisempi asukas on kaikista muista huoneista paitsi olohuoneesta nyhtänyt nuo verhokiskot pois. Vaikka tahtoisi erilaisia verhoratkaisuja, niin eikö ne kiskot olisi voinut jättää paikoilleen?

Enempää kuvia en vielä laita makkarista. Laitan ne vasta sitten, kun saan verhot ja päivän peiton sinne paikoilleen.

Sen sijaan saatte kuvan olohuoneen pienestä lukunurkkauksesta, josta on muodostumassa yksi pienen kissapedon lempipaikoista.