Ulkona paistaa aurinko perin kauniisti. Milläköhän ihmeellä sen saisi paistamaan myös pieneen mieleen. On muutenkin jo hieman sekava ja masentunut olo, sitten kun siihen lisätään vielä tuo Menninkäisen synkistely, niin jo on.... fiilis taas perin huipussaan.

Sinänsä toivon, että joku ystäväni tulisi raahaamaan minut täältä neljän seinän sisältä jonnekin. Etten vain istuisi täällä miettimässä ja märehtimässä elämääni. Mutta taitaapi vaan tämäkin päivä mennä tämän näytön tuijotukseen. Siivota pitäisi, mutta kun en osaa taas tarttua tuumasta toimeen.

En tiedä millä ihmeellä saisin sen yhden päähän taottua, etten kaipaa mitään ihmeellistä. Paitsi jos se nyt on ihmeellistä, että tahdon eroon tästä yksinäisyydestä ja kaaoksesta päässäni....