Nyt mie vasta pihalla olenkin. Pihalla kuin lumiukko, joka on vieläpä puoliksi sulanut. Ei tuosta menninkäisestäkään ota selvää. Toisaalta tuntuu, että se epäileepi miun aatoksia yhtä lailla kuin mitä mie epäilen sen aatoksia. Välillä tuntuu, että se on kiinnostunut ja olisi utelias kurkistamaan mitä tästä tulee. Välillä taas sitten aivan päin vastaiselle.

Tuossa olin siellä ehtoon ihmettelemässä. Juteltiin paljon ja kaikenlaista. Menninkäinen ei oikeasti tiedä mihin on valmis. Mutta miksipä sitä tarvitsisi juuri nyt tietääkään. Enhän minäkään voi mitään suuria lupauksia antaa. Sen mie tiiän, että toisaalta olisin utelias katsomaan päivän kerrallaan, ja todellakin tahdon oppia tuntemaan häntä lisää.

H:n kanssa kumpikin taitaa tietää mitä tuleman pitää, mutta kumpikaan ei saa sitä sanottua. Ei ole helppoa ei. Ja jotenkin tuntuu sille, ett H alitajunnassaan ainakin tietää mikä on homman nimi.

Menninkäisen kanssa tuossa sovimme, että yritämme nyt rauhoittaa tilannetta toistaiseksi. Siis että saan rauhassa selvittää asiat ensin H:n kanssa. Mie tarviin kristallipalloa! Ihan jo sen takia, että ensin tuli sellainen olo, että Menninkäisen mielestä olisi parempi pistää kokonaan pillit pussiin ja ettei tässä ole mitään toivoakaan mistään. Kuitenkin hetken  päästä herra tuumaili, että se päivä kerrallaan ja että käydään vaikka yhdessä ensi viikolla jossain. Siis mitä häh?! Missä mennään? Kartta! Kompassi! Navigaattori! Sanakirja! Hjälp!