... tai omaani... Mulla on kurja olo nyt senkin takia, että Menninkäinen vaikuttaa ajoittain ihan maansa myyneelle. Mä ymmärrän kyllä että sitä pelottaa tuntea yhtään mitään, ja vielä enemmän tuntea jotain varattua ihmistä kohtaan, vaikka tilanne onkin mikä on. Jarruttelisin ja panikoisin itsekin, jos tilanne olisi toisin päin. Menninkäisessä ja mussa on sekin samaa, että kumpikin käännetään, väännetään ja pyöritetään asioita pienessä mielessämme. Sitten itkettää, ahistaa ja masentaa. Ja mua nyt pelottaa, että sitä alkaa masentamaankin vielä. Mä en tiedä mitä ihmettä mä keksisin, että sen olo helpottuisi edes vähän. Ideoita ihmiset hyvät?

Mä tuonne toiselle blogilleni olen naputellut salasanan taa herralle luettavaa, mutta eipä tuo ole siellä käynyt. Toivottavasti käväisee kuitenkin nyt joku päivä. Ehkäpä ne tekstit siellä auttavat häntä ymmärtämään ainakin minun pääkoppani kaaosta.

Mulla on jotenkin haikea ja ontto olo H:n takia myös. Olen miettinyt, että mikä tässä on mennyt metsään. Miksei hän tahdo sitä yhteistä aikaa järjestää? Miksi ne työt, työkaverit, saunaehtoot, pleikkarin pelaaminen jne jne ovat mua kiinnostavampia ja tärkeämpiä? Jos se välittää, niin miksei se ole tehnyt tai vieläkään tee asioille mitään?