Iski sitten eilen ehtoolla sellainen olo, että ajattelin olevan parempi saada itsensä rauhoittumaan keinolla tai toisella. Arvoin kotvasen rauhoittavan ja unilääkkeen kanssa. Totesin, että kuitenkin tuo uni olisi se luontaisempi keino, vaikkakin sitten kemikaalien avulla saavutettuna. Niinpä nappasin puolen yön maissa iltapalaksi yhden (1!) nukahtamisnapin. Varmaan noin vartin verran pyörin sängyssä, seuraava havainto olikin tuossa hieman ennen viittä ehtoolla se, kun ovi kävi ja H tuli herättelemään.

Hän oli yrittänyt soittaa useamman kerran herättääkseen, mutta milläpäs siihen herää kun monitoimilaitteesta oli äänet poissa. Että joo, tulipahan nukuttua.

Olen tässä nyt hörppinyt sitten aamukahvia ja yrittänyt tuumata, että mitä voisin tehdä sellaista, että helpottaisin Menninkäisen oloa. En tahtoisi tehdä katoamistemppuakaan, mutta mutta.... Ääh, en mie tiiä. Ja toisaalta voisi olla hyvä nyt edes päivä pari olla ajattelemattakaan, ettei tästä kehkeydy ahistavaa masennusta.