Päädyin sitten viime yöksi Menninkäisen vierihoitoon. Ehtoolla rötväilimme sohvalla ja katsoimme jotain elokuvaa, mikä sitten lienikään. Ihan katsottava se oli kuitenkin. Herra oli koko ehtoon jotenkin hieman... miten sen sanoisin, varuillaan olevan oloinen vaikka siihen kainaloonsa ottikin. Leffan loputtua sitten kysäisin, että saanko mä jäädä viereen nukkumaan vai tahtooko se mun hipsivän huitulan hittoon. "Saat sä jäädä" oli vastaus. Ja niinhän mie sit jäin ja nukahdin sen kainaloon.

Aamulla heräsin pari kertaa jo ennen kellon soimista. Kellon soidessa ja Menninkäisen painaessa torkkua toivoin, että hän olisi tullut ihan liki niin kuin pari kertaa tehnyt. Vaan ei. Kello ei kuitenkaan ehtinyt soittaa torkkuherätystä, kun mies kömpi ylös. Mietin siinä hetkisen, että odotanko hänen tulevan herättämään minut (herättänyt vasta sitten kun kahvi on tippunut) vaiko nousenko. Päädyi nousemaan ja hipsin parvekkeelle tupakalle. Siinä vaiheessa herra hymyili. Aamuzombie hämmästyi.

Hörpimme sitten aamukaffet ja luimme samalla päivän lehden. Sain siinä sivussa halauksen ja pienen pienen suukonkin. Extrana pari hymyä lisää. Sinänsä jäi aamuhetki lyhyeksi, kun herran piti lähteä töihin. Saas nähdä kuuluuko tuosta ehtoolla mitään.... Normaalista poiketen en ole nyt päivällä ihan tarkoituksella pukannut sinne mitään viestiä. Tahdon nähdä missä välissä hänestä kuuluu tänne päin. Veikkaisin viimeistään huomenehtoolla tuon kyselevän mesessä kuulumisia.... mutta saas nyt sitten nähdä.

Tässä päivän aikana on meinannut iskeä taas turhautuminen töitä vailla olosta. Tilin saldon katsominen ei oloa helpota. Mä tahdon töitä! Oman alan töitä! Juttukeikkoja tai kuvausta, sama se. Kumpi tahansa kelpaisi.